Kuore on ehkä Suomen pienin lohikala.
Latinaksi: Osmerus eperlanus
Ruotsiksi: nors
Englanniksi: smelt
Tuntomerkit:
Kuore eli norssi on kylmänveden pienehkö rasvaevällinen kala (max. hieman yli 30cm), jolla on tuoreen kurkun haju ja suuri suu, missä useita hampaita.
Esiintyminen ja alkuperä:
Kuoretta esiintyy pohjoisissa vesissä ympäri maapalloa sekä merissä että järvissä. Laji on jaettu kahteen alalajiin, joista meillä esiintyvää tavataan Itämeren lisäksi Pohjanmeren rantavesissä ja Koillis-Atlantissa sekä Vienanmeressä. Kuore lienee alunperin ollut merikala, ja kuore lienee jäänyt sisävesiimme Baltian jääjärven aikana. Maassamme tavattavasta kuoreesta on erotettu kaksi muotoa: iso- ja pikkukuore. Pikkukuoreen tyypillisimpiä elinalueita ovat Etelä- ja Keski-Suomen järvet Oulujoen vesistöön saakka. Pohjoisimmat kuoreen esiintymisalueet sijaitsevat vähän Rovaniemen pohjoispuolella Kemi- ja Torniojoen vesistöissä. Isokuoretta tavataan koko rannikkoalueillamme ja eräistä suurista järvistä. Kuoretta on siirretty vesistöstä toiseen 1800-luvun lopulta 1970-luvulle asti.
Lisääntyminen:
Keväällä hieman jäidenlähdön jälkeen kuoreet vaeltavat suurina parvina rannikon mataliin rantavesiin, jokien ja purojen suualueille sekä jokiin kudulle. Sisävesissä kuore kutee matalaan veteen järvissä tai nousee kudulle koskiin ja virtapaikkoihin. Sukukypsyyden järvikuore saavuttaa yleensä 1-2 vuotiaana ja merikuore 2-3 vuotiaana. Noin millimetrin läpimittaista pohjakiviin ja sammaliin takertuneista keltaisista mätimunista kuoriutuu noin 5mm pituisia läpikuultavia poikasia touko-kesäkuussa.
Ravinto, kasvu ja vaellukset:
Ensimmäisenä kesänään kuore kasvaa yleensä 4-6 cm ja kahden kesän jälkeen 8-9 senttimetrin mittaan. Ensimmäisen vuoden jälkeen kuoreen kasvu hidastuu. Merikuore kasvaa järvikuoretta nopeammin ja myös suuremmaksi. Suurimmat merialueelta pyydetyt kuoreet ovat olleet 31-32cm pituisia. Kuoreenpoikanen syö yksinomaan eläinplanktonia. Nuoret kuoreet alkavat käyttää myös pohjaeläimiä sekä kalanpoikasia ravinnokseen. Kudettuaan matalilla kivi- ja sorapohjilla kuoreet palaavat syvempiin vesiin.
Kalastus ja saaliit:
Järvikutuisen kuoreen pyynnillä on pitkät perinteet ja lukuisilla virtavesillä viritetään lippohaavit kuntoon keväisin. Kuoretta pidetään herkullisena kalana, jota on pyydetty myös nuotalla, rysillä ja verkoilla. Osa kalastajien kuoresaaliista saadaan muiden kalojen pyynnin sivusaaliina, se jää mm. helposti hampaistaan harvempaankin verkkoon. Kuoreen talvipilkintää harrastetaan myös monin paikoin.
Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus:
Muista lohikaloista poiketen kuore hyötyy vesistöjen jonkinasteisesta rehevöitymisestä, sillä vedenlaadun suhteen kuore ei ole yhtä vaativa kuin esimerkiksi muikku. Jokien rakentaminen ja vesien likaantuminen ovat paikoin heikentäneet kuorekantoja.