Made eli matikka
Latinaksi: Lota lota
Ruotsiksi: lake
Englanniksi: burbot
Tuntomerkit:
Made on pitkänomainen, notkea- ja liereävartaloinen turskakala, jonka pituudesta yli puolet on pyrstöä. Sen nahkamainen ja liukas iho on väriltään kirjava, kellertävällä pohjalla on mustanruskeita laikkuja. Pää on litteä. Alaleuan kärjessä on viiksisäie, joka toimii tunnusteluelimenä. Selkäeviä on kaksi, niistä taempi ulottuu melkein pyrstöön, samoin kuin peräevä.
Esiintyminen ja alkuperä:
Mateen laaja levinneisyysalue käsittää pohjoisen pallonpuoliskon viileät ja lauhkeat sisävedet ja vähäsuolaiset murtovedet. Kaloistamme made oli viime jääkauden jälkeen luultavasti varhaisimpia vesiemme asuttajia. Sitä tavataan alkuperäisenä maamme koko alueella, niin murtovedessä kuin sisävesissä pohjoisinta Lappia myöten. Made on yleisimpiä kalojamme. Se tosin puuttuu monista hapanvetisistä lammista. Vaasan seudulla se hävisi 1900-luvulla muutamista alunamaiden pienvesistä ja kannat heikkenivät monin paikoin Pohjanmaan rannikolla. Mateen siirtoja ja viljelyä on tehty pienessä mitassa parin viimevuosikymmenen aikana.
Lisääntyminen:
Made tulee sukukypsäksi Suomen pohjoisosissa 5-6 vuotiaana, etelässä tavallisesti hieman nuorempana. Aikuiset kerääntyvät kudulle keskellä talvea, virtoihin ja järven tai meren rantavesiin. Kutupaikat sijaitsevat tavallisesti alle kolmen metrin syvyydessä hiekka- tai sorapohjilla, ja usein niillä tuntuu virtaus. Pienet, noin 1mm:n läpimittaiset hedelmöittyneet mätimunat leijuvat aivan pohjan yläpuolella. Poikaset kuoriutuvat jäiden lähdön aikoihin ja levittäydyttyään ensin ruskuaisvararavinnon turvin vapaan veden alueelle ne alkavat pian syödä planktonia. Poikaset kehittyvät ja hankkivat ravintonsa pääasiassa aivan matalassa rantavedessä.
Ravinto, kasvu ja vaellukset:
Poikasvaiheen jälkeen pienen mateen ravintoa ovat pohjaeläimet. Tällöin sen vielä löytää päivisin kivien ja muiden suojapaikkojen alta lämpimästä rantavedestä. Ensimmäisenä elinvuotenaan made kasvaa 10-12 cm mittaiseksi. Kahden rantavesissä vietetyn vuoden jälkeen mateet siirtyvät syvemmälle. Kolmivuotiaat mateet ovat noin 22-25 cm ja 3-5 vuotta myöhemmin 35-40 cm pituisia. Isommat mateet viihtyvät syvällä, viileässä, ja ne syövät pohjaeläinten lisäksi pikkukaloja. Suuria, 6-8kg painoisia mateita on viime aikoina ilmoitettu saadun useammin Pohjois-Suomesta, missä niillä on kylmän veden ansiosta pitkä ja suotuisa ravinnonottokausi. Mateen kutuvaellukset ovat melko lyhyitä; pisimpiä ne ovat Pohjanmaalla, missä madetta nousee merestä jokiin.
Kalastus ja saaliit:
Talvinen kutuaika on mateen perinteistä pyyntisesonkia. Tällöin sitä saadaan niin rysillä, katiskoilla ja verkoilla kuin myös pilkkien. Mateenmäti on arvostettua herkkua, samoin kuin sen vaalea lihakin. Mateen tilastoitu saalis on viime aikoina ollut runsas miljoona kiloa, josta suurin osa on saatu sisävesistä. 1980-luvulla vuosittaiset saaliit olivat suurempia, keskimäärin 2,5-3,2 miljoonaa kiloa.
Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus:
Ilmaston ja vesien lämpeneminen ja muut ympäristömuutokset ovat ajaneet ahtaalle varsinkin Uudenmaan madekantoja. Pohjanmaan rannikkoseudulla madekannat ovat kärsineet alunamaiden happamista kuivatus- ja valumavesistä. Made kärsii myös voimakkaasta rehevöitymisestä. Oulun edustalla on raportoitu mateen lisääntymisongelmista. Joissakin vesissä made ei enään tule toimeen niiden lämpimyyden vuoksi. Mm. ydinvoimaloiden lämpimien lauhdevesien vaikutusalueella made on taantunut tai hävinnyt. Mateenviljely on meillä toistaiseksi ollut pienimuotoista. Poikasia voidaan kasvattaa luonnonravintolammikoissa. Lajina made on meillä elinvoimainen.