Latinaksi: Psetta maxima
Ruotsiksi: piggvar
Englanniksi: turbot
Tuntomerkit:
Piikkikampela on ruumiinmuodoltaan litteä ja lähes lautasmaisen pyöreä. Sillä on suuri suu sekä piikikäs, tummanruskea ja täplikäs iho yläkyljellä. Alakylki on sen sijaan vaalea, ja lähes aina sileä.
Esiintyminen ja alkuperä:
Piikkikampelaa tavataan lähes koko Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikolla. Itämerellä piikkikampelaa tavataan Tanskan salmista Suomenlahdelle ja Pohjanlahdelle, mutta se harvinaistuu lahtien perukoille päin mentäessä. Piikkikampela on tyypillinen lauhkeiden vesien merikala eikä se pysty lisääntymään kovin alhaisissa suolapitoisuuksia. Suomen rannikot ovat sen esiintymisalueen äärirajoilla, joten sopivillakin alueilla piikkikampeloiden osuus kaikista kampeloista on vain yksi tai kaksi kymmenestä.
Lisääntyminen:
Piikkikampela kutee matalassa 2-8 m syvyisessä rantavedessä kesäkuussa, juhannuksen molemmin puolin. Mätimunat kelluvat, mikäli veden suolapitoisuus on noin 8 promillea. Kuoriutuvat poikaset ovat aluksi planktisia ja kaksikylkisiä, mutta jo ensimmäisen kesän kuluessa pohjalle siirtyessään ne muuttuvat aikuisia muistuttaviksi. Ensimmäiseen talveen mennessä ne saavuttavat noin 3-6 cm pituuden
Ravinto, kasvu ja vaellukset:
Piikkikampela käyttää monipuolista ravintoa ja se syö muun muassa simpukoita, äyriäisiä ja monia eri kaloja. Piikkikampelalla on suuri suu, jossa on paljon pieniä ja teräviä hampaita. Se soveltuukin mainiosti saalistamiseen, ja vanhat piikkikampelayksilöt ovat poikkeuksetta petokaloja. Itämeressä sen kasvunopeus on selvästi hitaampi kuin valtamerissä, mutta kuitenkin selvästi kampelaa nopeampi. Suomen rannikolla saatujen piikkikampelan pituus on usein 20-40 cm ja paino vaihtelee puolesta kilosta kiloon. Parikiloisia kaloja tavataan varsin usein. Valtamerissä piikkikampela saattaa saavuttaa yli 20 kilon painon. Kustavista vuonna 1992 pyydetty lähes 6 kg painoinen yksilö lienee suurin Suomessa tavattu lajin edustaja. Piikkikampeloiden elinikä saattaa tavallisten kampeloiden tapaan olla pitkä, jopa 15-16 vuotta. Piikkikampela on paikallinen kala, jonka lyhyet vaellukset ovat periaatteessa siirtymisiä lähellä toisiaan sijaitsevien kutu-, syönnös- ja talvehtimisalueiden välillä.
Kalastus ja saaliit:
Harvalukuisuuden vuoksi piikkikampelalla ei maassamme ole suurta taloudellista merkitystä. Atlantin Euroopan-puoleisella rannikolla, piikkikampelaa pyydetään pääasiassa trooleilla ja verkoilla, mutta se on yleensä muun kalastuksen sivusaalista. Suomen rannikolla piikkikampelaa voi pyydystää koukuilla ja harvasilmäisillä verkoilla, mutta vuosittainen saalis on vähäinen.
Kantojen uhkatekijät, hoito ja uhanalaisuus:
Piikkikampelakannat ovat ilmeisesti riippuvaisia lähinnä suolapitoisuuden ja muista vedenlaadun muutoksista.